Heipä hei!
Tällä kertaa Sannan ja Tarjan blogissa kirjoittelee vierailija (Sannan sisko), joka saapui Vietnamiin toisen vierailijan kanssa sunnuntaina. Nyt on vietetty muutama päivä Huen vilkkaassa kaupungissa ja on aika kirjoittaa ensimmäisten Vietnamin päivien kuulumisia.
Kulutettuamme melkein kokonaisen viikonlopun lentokentillä ja -koneissa saavuimme sunnuntai-iltana sateiseen Huen kaupunkiin. Huen pikkuruisella ja simppelillä lentokentällä odotteli kuski lapun kanssa ja matkamme kohti hotelli Binh Duong IV:sta kohti alkoi. Hotelli on sama, jossa Sanna ja Tarja asustelevat ja he olivat ystävällisesti varanneet meille valmiiksi hotellihuoneen ja kuskin hotellille siirtymistä varten. Kuski yritti hieman huonolla englannilla jutustella matkan aikana, mutta ainakin meikäläinen tyytyväisenä pällisteli hurjana sateessa kaahailevia mopoilijoita ja teiden varsille kyhättyjä kojuja ja ihmisten asumuksia. Alkufiilikset ja maisemat muistuttivat kovasti matkaa Thaimaan Phuketin lentokentältä silloiselle hotellille. Pitkä lentomatka oli varmasti kaiken arvoinen.
Ensimmäiset päivät ovat kuluneet Sannan ja Tarjan perässä liikuskellen. Olemme kulkeneet samoja reittejä ja katuja, mutta meikäläisen suuntavaisto ei tällä maaperällä oikein tahdo toimia. En osaisi kulkea yksin ilman karttaa, tosin siitäkään ei ehkä olisi apua, sillä kaikkia pieniä katuja siinä ei näy. Kaikki kadut ovat täynnä "kioskeja", hedelmäkauppiaita, räätäleitä, vaate- ja kenkäkauppoja, sekä mopoja, skoottereita, skoottereita ja skoottereita ja näyttävät siksi aluksi samanlaisilta. Autoja on suhteellisen vähän liikenteessä, mutta ne muutamat ovat yleensä melko uusia ja hienoja. Osaa merkeistä en ole kuullutkaan.
Maanantaina sateli yhä (kuulemma lähes tauotta jatkunut sade oli alkanut edellisen viikon tiistaina), mutta todella lämmin ilma (n. 35 astetta) ja kotimaasta hurjasti poikkeavat näkymät auttavat kestämään sen paremmin kuin hyvin. Paikalliset liikkuvat tulvivista kaduista huolimatta pyörillä ja mopoilla samaan malliin kuin auringollakin, niin siis mekin. Vietimme monta tuntia pyöräillen pitkin kaupunkia sadeviitat hulmuten. Pyöräily oli allekirjoittaneelle aluksi pelottava kokemus. Liikenne poikkeaa kovasti Suomen tavoista. Tööttäily on hurjaa. Ilmeisesti tööttäilyjen yksi tarkoitus on vain ilmoittaa edellä ajavalle, että sivulta on ohittamassa läheltä toinen ajaja. Monet myös tööttäävät pelkästään tööttäämisen ilosta. Pyöräily reitin tuntevan perässä rupesi kuitenkin nopeasti sujumaan mallikkaasti ja liikennekin oli kuulemma hiukan rauhallisempaa sateen vuoksi. Kävimme paikallisessa ostoskeskuksessa Big C:ssä, joka on periaatteessa Citymarketin/Prisman kaltainen suuri kauppa. Ostimme jotain pientä naposteltavaa hotellihuoneeseen vedenkeittimen (4€) lisäksi. Saamme siis juoda aamukahvit hotellilla ennen päivän puuhasteluja.
Tiistain vietimme kävellen lähiseuduilla ja tutkaillen jälleen uusia reittejä ja myyntikojuja. Suomalaispoppoon kanssa on tullut tutuksi vakkariruokapaikat ja putiikit, joista ostaa mekkoja, kenkiä, laukkuja yms. ja löysimmepä vielä kaikille uuden torin. Tori koostuu täyteen myyjiä sulloutuneesta kadusta ja rakennuksesta, jossa myyjiä on sulloutunut moneen kerrokseen vieläkin tiheämmin. Huonoja puolia täällä on se, että myyjät röyhkeästi huijaavat länsimaalaisilta rahaa pyytämällä moninkertaisia summia tuotteista. Kaikesta, missä ei ole hintaa valmiiksi, täytyy siis tinkiä lähes puolet aina pois. Siltikin voi joutua maksaa ylimääräistä. Summat eivät ole suomalaisille suuria, mutta paikallisille ovat eikä huijaaminen ole koskaan mukavaa. Tori on niin suunnaton, ettei sitä ehtinyt kuin pinnalta raapaisemaan, mutta sinne täytyykin palata jonain toisena päivänä ajan kanssa.
Tänään keskiviikkona kävelimme rautatieasemalle hankkimaan junalippuja. Aikomuksena on lähteä huomenna reilun 100 kilometrin päässä olevaan Hoi Anin kaupunkiin, kuten Sanna jo kirjoittikin. Juna-asemalla kuitenkin paljastui, että junaliikenne on ollut melkoisen takussa jo neljä päivää pohjoisessa sateiden aiheuttaman maanvyöryn vuoksi. Ainoa huomenna lähtevä juna lähtisi todella aikaisin, eikä paluusta olisi ollut varmuutta. Niinpä päätimme siirtyä plan B:hen eli bussiin. "Sattumalta" asemalla oli mies, joka opasti meidät läheiselle matkatoimistolle, jota kuulemma kehutaan Lonely Planetin matkakirjoissakin. Matka Hoi Aniin olisi maksanut kuitenkin paikallisella mittapuulla liikaa ja vaihdoimme matkatoimistoa yli puolet halvempaan. Huomenna siis lähdemme aamulla muutaman tunnin bussimatkalle kohti Hoi Anin hienoa kaupunkia ja palaamme perjantai-iltana Hueen. Lisää kuulumisia sekä blogin isäntäväeltä, että vierailijalta tulee myöhemmin! Nyt kirjoittaja lähtee pakkaamaan uimapukua ja hammasharjaa reppuun huomisen retkeä varten!
T: J
(Pahoittelen kuvien puuttumista, niitä lisäillään myöhemmin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti