Hello!

Nyt on loma takana ja viimeinen päivä Huessa meneillään. Huomenna lennämme aamulla Hanoihin ja päivän saamme siellä viettää, ennenkuin keskiyöllä lento lähtee Frankfurtin kautta Helsinki-Vantaalle.

Meidän loma sujui mukavasti. Lensimme Huesta Saigoniin 1.12. Meillä oli mukana vain lappu, jossa kerrottiin bussi yhteyksistä Mui Neen. Kuitenkin löysimme hienosti oikealla bussiasemalle käyttämällä kahta julkista bussia. Matka Phan Thiettiin sujui minivanilla, jossa matkustajia oli yhteensä 17 ja mukana oli lukuisia laatikoita ja muutama kanisteri kalakastiketta. Matka sujui hyvin, vaikka erittäin ahdasta olikin. Sannan vieressä istui Sonny niminen mies, jonka perheen kanssa jatkoimme matkaa Phan Thietistä Mui Neen.
Mui Ne on turisti alue, jossa kaikki hotellit, ravintolat ja kaupat olivat yhden tien varrella. Siellä oli paljon venäläisiä ja usein menut ja ravintoloiden nimet olivatkin käännetty venäjän kielelle.

Me olimme varanneet netin kautta kolmeksi ensimmäiseksi yöksi hotellin. Tämä hotelli oli iso pettymys meille, koska hinta oli järkyttävän suuri verrattuna tasoon ja palveluun. Onneksi löysimme seuraaviksi öiksi halvemman ja paremman hotellin,jossa olikin mukava viettää loppu aika. Ranta oli aivan ihana ja siellä vietimmekin aikaa, vaikka pilvistä oli kaikkina muina päivinä, paitsi viimeisenä. Yhtenä päivänä teimme retken hiekkadyyneille. Laskimme mäkeä valkoisilta hiekkadyyneiltä, vauhti oli sen verran hurjaa, että yksi kerta riitti meille. Kävimme myös katsomassa punaisia hiekkadyynejä ja kävelemässä Fairy spring purossa. Mukana meillä oli asiantunteva matkaopas, joka osasi kertoa alueista hyvin.






Sonnyn kanssa sovimme tapaamisen ja menimme pyörillä hänen kotiinsa. Siellä selvisi, että hänen kaverillaan on hääjuhla, jonne me myös pääsimme osallistumaan. Häissä kävi kuulema yhteensä 600-700 vierasta. Ihmisiä tuli ja meni tiuhaan tahtiin. Mekin olimme siellä sen aikaa, että kerkesimme syömään. Ruokana oli mm. rapuja, lihaa, leipää, kevätkääryleitä ja kinkkua. Ravut ja lihat kypsennettiin itse pöytä keittimellä. Morsian vaihtaa kuulema 4-5 kertaa päivän aikana asua. Me näimme morsiammella kaksi eri asua, toinen oli punainen puki ja toinen oli valkoinen lyhyempi mekko.

Muinesta matka jatkui Saigonin suurkaupunkiin. Päätimme heti ensimmäisen illan aikana, että haluamme lähteä Mekong+ joki risteilylle nauttimaan rauhasta, koska kaupungin vilinä oli aikamoista. Retki oli kuitenkin iso pettymys, koska meille luvattiin paljon enemmän mitä saimme. Pääsimme kuitenkin istumaan pienissä veneissä vietnamilaiset hatut päässä ja muutenkin näkemään miten valmistetaan mm. kookos toffeeta, riisiviinaa ja riisi poppareita.



Loma reissu kesti yhteensä 10 päivää ja Hueen oli
mukava palata. Varsinkin, kun aurinko porottaa siniseltä taivaalta ja lämmintä on!
Viimeinen työpäivä sujui hyvin. Olimme ostaneet lapsille vähän lahjoja ja herkkuja, joita he söivät peloistamme huolimatta erittäin rauhallisesti. Saimme lapsilta kortit ja ne lauloivat meille lauluja. Kävimme myös vielä moikkaamassa leipomon poikia. Heiltä saimme ison kansan suklaa-pullia ja croisantteja. Jäähyväisten jättö oli sekä lasten että poikien kanssa aika liikuttavaa, tuntui, kun he olisivat voineet vaan pitkittää ja jatkaa vilkuttelua ja hyvän elämän toivotuksia.

Heissulivei!

Moikkista!

Nyt taitaa olla sadekausi ohi täällä Huen suunnalla ja enään ei voi valittaa ilmoista, ihanaa!! :)
Meillä on ollut täällä aika paljon juhlia viimeaikoina. Viime sunnuntaina oli pikkujoulut, keskiviikkona juhlittiin Leenan synttäreitä ja eilen oltiin kahden hotellin avajaisissa.

Pikkkujouluja vietimme meidän "kantiksessa", jossa nautimme mm. perunamuussista, lihasta, tofusta, kanasta ja kasviksista, NAM! :) Ruoka maksoi yhteensä alle 22 euroa ja siinä oli kymmenen ihmisen ruuat ja juomat, ei paha! :) Saimme myös vierailijoita Suomen Korvatunturilta ja pukki oli muistanut jokaista osallistujaa pienellä lahjalla.






Leenan synttäri juhlat alkoivat paikallisessa rullaluistelu hallissa. Luistimet olivat hyvin mielenkiintoiset ja hyvä, kun niillä pystyssä pysyi, mutta hauska oli sitä kokeilla ja naurua riitti :)

Leena ja Viena


Rullaluistelun jälkeen menimme paikalliseen pikaruoka paikkaan nauttimaan Leenan juhla illallisesta ja samalla kaikkien niiden, jotka eivät ole koskaan saaneet mäkkäri-juhlia. Hamurilaiset maistuivatkin lähes kaikille monen viikon riisi-nuudeli ruokien jälkeen!



Ruokailun jälkeen menimme vielä karaoke-huoneeseen, jossa saimme kuunnella ihania lauluja.

Hotellin avajaiset olivat aika hauskat! Meidät tultiin hakemaan hotellin läheltä ja me menimme katsomaan ensimmäistä hotellia. Se olikin erittäin siisti ja sinne haluaisimme muuttaa viimeisiksi öiksi. Sieltä jatkoimme toiseen hotelliin, jossa tarjoiltiin ruokaa. Kana sai meidät kaikki tuntemaan syyllisyyttä, koska kanan pää oli esillä. Se kana taitaa olla paikallista herkkua, mutta meidän makuun se ei ollut. Paikalla oli myös paljon juomia, jota saimme vapaasti nauttia. Juhlat pidettiin hotellin yläterassille ja sieltä näkymät olivat mahtavat.




Huomenna meillä on taas työpäivä ja suunnitelmissa on leikkiä lasten kanssa erilaisia leikkejä salissa.

Lomalle lähdemme 1.12 ja sitä odotamme innolla. Suuntana on Saigon ja Phan Thiet. Takaisin Hueen palaamme 10.12. Viimeisenä viikonloppuna juhlimme läksiäisiä töissä ja hyvästelemme lapset. Ja sitten alkaakin jo kotimatka lähestymään..

Ihanaa viikonloppua kaikille!! :)

Terkkuja sateisesta Huesta

Moikka!!

Tällä hetkellä vesisade on aikamoista, kadutkin tulvivat mutta ehkä se aurinko taas löytää tiensä tänne joku päivä! :) Sadekausi siis on meneillään ja sen loppumista odotellaan. Huen kaupunki on tullut jo aikasta tutuksi, joten innolla odotamme lomaa, joka on 1-10.12. Olemme varanneet edestakaiset lennot Saigoniin ja sieltä jatkamme matkaa auringon luokse.
Viikot kuluvat täällä kauheeta vauhtia ja ajantajua ei edes itse meinaa tajuta.

Viikko sitten juttelimme leipomon poikien kanssa kirjeiden kirjoittamisesta. Jokaisen pojan piti kirjoittaa meille kirje ja ne olivat todella liikuttavia. Tässä esimerkki yhden pojan kirjeestä:

"Dear Sanna and Tarja
I letter to tell you that, How are you ? Do you know, we want to see you every day, I feel you very good with us, when I learn English with you. I feel very good for me, How do you feel when you meet appremetic, Past time you did help us very much. I hope you always funny and have a good health and happyness and your family too. I would like to see you every day. I would like to see you as soon as possible. I love you forever and you too. You don´t forget me!"

Ihan ei mennyt kieliopillisesti oikein, mutta meidän mielestämme erittäin kaunis kirje! :) Vastaavanlaista tekstiä tuli muiltakin pojilta!

Me oltiin lauantaina ensimmäistä kertaa lasten kanssa salissa. Se olikin aika hauskaa kateltavaa, kun he menivät ihan sekaisin siitä, etä saivat juoksennella siellä vapaana. Leikittiin maa-meri-laiva leikkiä ja siitä he tykkäsivät kovasti!
Iltapäivällä meidän piti jatkaa erilaisia leikkejä salissa, mutta yhtäkkiä paikalle pamahti mieletön määrä Vietnamilaisia opiskelija tyttöjä leikittämään lapsia. Paikalla sattui olemaan paikan ranskalainen koordinaattoori, joka ei tiennyt asiasta mitään. No aikamme kattelimme paikallisten leikkejä ja sitten päätimme, että leikit jatkukoon ensi kerralla! :)
Täällä tämä tiedon kulku tökkii pahemman kerran, myös lastenkodin sisällä.

Meillä on täällä ensi sunnuntaina meidän suomalaisten kesken pikkujoulut. Sinne jokainen tuo mukanaan pikku lahjan ja mahdollisesti saamme sinne myös vierailijoita.. ;)
Ja pian täällä alkaakin tämä kööri jakaantumaan ja ihmiset lähtevät omille reissuilleen. Osalla alkaa harjotus olla pian pulkassa, joten sen takia onkin ihana viettää vielä pikkujouluja isossa porukassa! Juhlapaikkana on tietty meidän kantis, josta on uusi mahtava löytö tehty: Todella hyvä perunamuussi!! :)

Mukavaa viikkoa kaikille ja me palaamme taas pian asiaan!!

Hei vaan Hei täältä Huesta!

Täällä kahdeksas viikko meneillään, aika kuluu todella nopeasti. Jennin ja Joonaksen lähdön jälkeen ilmat ovat olleet melko ankeat, vettä sadellut lähes joka päivä. Ollaan kuitenkin reippaasti lähdetty liikkumaan sateesta huolimatta, ettei aivan tulla mökkihöperöiksi. Eilen oli sateeton päivä ja pyöräiltiin Huen laitamilla, jossa törmättii vesipuhveleihin (Jenni!!!) ja samalla meinasin saada sydärin kun tiellä hyppi käärme, ja ihan oikeesti hyppi!! Se ei rauhallisesti kiemurrellut eteenpäin, vaan hyppi poikittain tien yli. Kiljuin kun päätä leikattais, lie pikku mato parka siitä säikähtäny. Tarjakaan ei tiedä säikähtikö miusta lähtevää ääntä, vai käärmettä enemmän :-)

Viikko on kulunut rauhallisissa merkeissä, kolutehtävien pariinkin ollaan jo päästy. Hyvä me. Tiistaina käytiin myös ilostuttamassa leipomon poikia, harjoiteltiin puhelimessa puhumista. "Kotitehtäväksi" annettiin kirjeen kirjoittaminen meille, niitä sitten ensi viikolla yhdessä lueskellaan. Pojat ovat aina loistavalla tuulella, ja meillä on tosi hauskaa.

Laitan tähän työpaikan linkin, josta saa lisätietoa. Sekin yllättäen selvisi että raskalainen organisaatio mikä pyörittää lastenkotia ja leipomoa koulua, liittyy vahvasti SOS-lapsikylä organisaatioon. Täällä ei tuo tieto aina kulje ihan toivotulla tavalla, ja asioiden selviäminen ottaa oman aikansa . :-)
http://www.aevn.org/index_a.htm

Tässä nyt elellään muutama viikko normi arkea, ja 1.12 on tarkoitus lähteä Nha Trangiin rantalomalle, luulen että aurinko ja rannalla makoilu on siinä vaiheessa tervetullutta :-) Ja on sitten rusketusraitoja mitä esitellä, ku kotiin palataan.

Batman ajelulla

See you!

 Viimeisimpinä päivinä olemme odottaneet Halloweenia kolmena iltana, vierailleet keisarin haudalla ja 60-luvun vankityrmissä.
Aloitetaan Halloweenista. Tilasimme "olohuoneeseemme" Brown Eyesiin yhdistetyt Halloween/läksiäisjuhlat tämän viikon torstaille. Sovimme omistajan kanssa jo reilusti aiemmin päivämäärästä, ruokatarjoiluista, kakusta ja muusta oheissälästä ja tiedossa oli hauskaa Halloween-pukeutumista niin meidän, kuin henkilökunnankin osalta. Torstaina nökötimme kasvomaalit naamassa, hautapölyä (talkkia) vaatteilla ja noidanhatut päässä hiljaisen Brown Eyesin pihalla. Henkilökunta naureskeli asuillemme, mutta kukaan ei tuntunut tietävän tilatuista kemuista saati ruokatarjoiluista. Omistajaa ei näkynyt missään ja hetken tiedustelujen jälkeen saimme selville, että juhlat ovat joko perjantaina tai lauantaina. Päivät olivat menneet sekaisin. Ilta oli kuitenkin ihan hauska ja perjantaina otimme uusinnan pukeutumisen suhteen. Paikkaa ei oltu vieläkään koristelu ihan täysin loppuun saakka ja paria päivää aiemmin aloitetut seinän maalauksetkin olivat vielä kesken. Saimme kuitenkin juhlamme, ruokamme ja kakkumme! Tarjolla oli vietnamilaista naposteltavaa ja huikean näköinen kakku, joka kuitenkin koostui lähestulkoon ainoastaan kermasta.

Kevätkääryleitä, riisipaperia, kasviksia, kastikkeita ja possua

Privaattijuhliemme kakun koristelua

Lauantaille oli vielä tiedossa jotakin extraa ja lupauduimme silloinkin pistäytymään katsomassa viimesilauksin koristeltua juhlapaikkaa. Kolmantena Halloween-iltanamme tyydyimme pelaamaan pari bilismatsia ja huojuvaa tornia, vaikka sen illan kakku oli vielä paljon meidän kakkuamme hulppeampi.

 Perjantaina ennen juhlia otimme porukalla skootterit allemme ja lähdimme huristelemaan Huen ympäristöön. Tarkoituksena oli etsiä keisari Tu Ducin hautaa ja erästä vankila-aluetta, josta ei lue minkäänmoisissa matkakirjoissa halaistua sanaa. Aikamme ajeltuamme osuimme kuin vahingossa keisarin hauta-alueen porttien ulkopuolelle. Karttoihin ei näemmä ole juuri luottamista, sillä niissä ei ole merkittynä puoliakaan teistä, joita pitkin ajelimme. Keisarin hauta-alue oli siisti ja hyvin hoidettu ja muutenkin monin kerroin vaikuttavamman näköinen alue kuin esimerkiksi Huen keskustassa oleva Imperial City. Alue oli suuri ja sille mahtui puistikkoa, lampea ja monenmoista rakennusta. Keisari itse elinaikanaan oli mukana suunnittelemassa aluetta ja olipa hänellä siellä ollessaan niinkutsuttu toimisto sekä vapaa-ajan rentoiluun tarkoitettu paviljonki. Itse hautamausoleumi on aika simppeli ja keisarin sekä hänen ensimmäisten vaimojensa haudat noudattavat samaa kaavaa, tosin keisarin itsensä hauta-arkku on hieman koristeellisempi (oli kuitenkin ilmeisesti vaatimaton keisari arkun suhteen). Aluella kiertely oli mukavaa ja mielestäni hyvin sisäänpääsymaksunsa (alle 2€) väärti.

Portti keisarin "toimistolle

Osa rakennuksista on raunioitunut

Puupuisto

Keisaria vartioiva mandariinisotilas

Keisarin hauta

 Jatkoimme skopoilla aikamme harhailtuamme vankilalle. Alueella oli 8 vankilaa, jotka ovat olleet käytössä vuonna 1963. Kopperoista enää yksi on pystyssä ja kunnostettu kuvaamaan vankien oloja. Rakennuksen sisälle on tehty ajan mukaiset pikkuruiset sellit ja puunuket esittävät vankeja ja vartijoita. Olot ovat olleet todella ankeat ja mitättömät ja kuulemamme mukaan vangit ovat joutuneet tyydyttämään nälkäänsä rotilla. Vuonna 2005-2006 alueen lähistölle rakennettiin temppeli ja patsas vankilan uhrien muistoksi. Alue oli pienehkö, mutta vaikuttava.

Vankien oloja

Vankien muistopatsas

  Nyt on allekirjoittaneen kuukausi Vietnamissa täysi vaikka vielä olisin voinut tänne jäädäkin. Hetkisen kuluttua lähtee suunta kohti lentokenttää; tiedossa reilut 25 tuntia matkustamista ennenkuin kotimaan kamara on huomispäivänä saavutettu. Luovutan siis bloggailemisen ilon blogin oikeille omistajille ja kiitokset lukijoiden mahdolliselle mielenkiinnolle! (:

T: J 

Hoi An II

 Nyt pitkästä aikaa lisää tekstiä! (: Hoi Anista on palattu "kotikaupunkiin" jo itseasiassa maanantaina ja loput porukasta tiistaina. Reissu oli aivan mahtava ja blogin isäntäväen lomakin ilmeisesti tuntui aivan lomalta.
 Lauantain tutkailimme kaunista Hoi Anin kaupunkia pyörällä. Kaupunki on ollut 1400-1800-luvuilla Keski-Vietnamin tärkein kauppakaupunki, jonka ilmeisesti kiinalaiset perustivat. Hoi Anin läpi kulkeva joki on ollut tärkeässä asemassa kauppatavaraa kuljetettaessa. Hoi Anissa näkyvät selvästi kiinalaisvaikutteet monissa vanhan kaupunginosan rakennuksissa ja temppeleissä. Lauantaina totesimme myös Hoi Anin lähimpänä olevan Cua Dai-rannan olevan yllättävänkin upea!

Ranta jatkuu loputtomiin molempiin suuntiin

 Kaupunki on nykyisin täynnä räätäleitä ja kengäntekijöitä joten tulihan molempien käsityöntaitajien kykyjä testattua ;) Vaatteita ja kenkiä saa edullisesti ja kaikkea saa muotilehtien ja kuvastojen sivuilta sekä trendimerkkien mallistoista. Kannattaa varautua kuitenkin että "merkkikengän" merkki on maalattu kenkään sapluunan avulla.

 Loistavinta koko Hoi Anin reissussa oli sunnuntaipäivä, jolloin uskaltauduimme ottamaan allemme skootterit.

Skootteriopettelua

 Lähdimme tutkimaan Hoi Anin pienen keskusta-alueen ulkopuolta ja maaseutua nauttien auringonpaisteesta ja skootterilla ajon hauskuudesta! Määränpäätä ei ollut ja se tekikin ajelusta nautittavan leppoisaa. Kaupungin laitaman tiet olivat sopivan rauhallisia meille ajaa, sillä kaupungin ruuhkassa ajaminen osaa olla raivostuttavaa ihmisten poukkoillessa lähes miten sattuu (totesimme myös sen). Ajelun lomassa käännyimme suuremmalta tieltä poikkikadulle nähtyämme taivaanrannassa pilkottavan meren. Poikkesimme tietämättämme historiastakin kuuluisalle, yli 20 kilometriä pitkälle China Beachille. Rannalle saapui seuraksemme pian koko päivän kruunannut mies. Mies (ilmeisesti hänen nimensä on Cam) oli kuuromykkä, joka selkeällä elekielellä ja rannan hiekkaan kirjoittamalla kysyi kotimaatamme ja ikiämme.

Cam kirjoittamassa maihinnousujen vuosilukuja

"Esittelyiden" jälkeen Cam ryhtyi kertomaan meille monia onnettomuuksia kohdanneen rannan historiasta. Hän kirjoitti hiekkaan jenkkien ja korealaisten maihinnousun vuosilukuja ja selitti kuinka kaikki maat olivat ottaneet yhteen ja kuinka ranta ja sen asukkaat olivat kokeneet karun kohtalon monena vuotena (lisäksi rannalle oli iskenyt tämä kuuluisa tsunamikin). Pian mies kutsui meidät kotiinsa, joka oli samaisen rantatien päässä. Kaveri oli ilmeisesti bongannut meidät saapuessamme rannalle hänen kotitalonsa editse. Asetuimme istumaan pihalle ja saimme juodaksemme vietnamilaista teetä (joka on muuten hyvää!). Kotonaan mies esitteli vaimonsa, joka oli myöskin saanut kokea sodan karmeudet. Naisella oli ilmeisesti sirpaleita selässä, kädessä, jalassa ja päässä, joka heikensi hänen näkökykyään. Nainen joutuu varmaankin loppuelämänsä syömään monia eri lääkkeitä vaivoihinsa. Cam kertoi meille lisää rantaa kohdanneista karmeuksista ja näytti meille naapurissa olevat tuhoutuneet rakennukset. Hänellä oli valokuvia lähipiirin asukkaista, jotka oli kylmäverisesti teloitettu vuonna 1968 naapuruston pihapiirissä. Vietnamilaisten kansallisuutta symboloivat patsaat tuhottiin ja kotien päälle pudotettiin pommeja, napalmia ja vaikka sun mitä. Cam käytti meitä myös skootterilla lyhyen matkan päässä katsomassa perustuksiin saakka tuhoutuneita asuinrakennuksia, joiden pihoilla oli edelleen kertasingon palasia. 
 Mies, joka ei pysty puhumaan eikä kuule, kertoi meille Vietnamin sodan historiasta enemmän kuin kukaan puhumaan pystyvä on vielä tähän mennessä meille kertonut. En ole juurikaan viitsinyt ottaa sotaa puheenaiheeksi kenenkään kanssa, sillä tapahtumat ovat ihmisillä vielä varsin tuoreessa muistissa. Cam kuitenkin kertoi avoimesti kaikesta. Hänen avoimuutensa ja innokkuutensa asioista kertomiseen oli ilmeisesti tehnyt vaikutuksen muihinkin; Camilla oli valokuva vuodelta 1996, jolloin hän oli samaisella rannalla tavannut kanadalaismiehiä. Toinen miehistä oli kirjoittanut Camille kirjeen, jossa hän pyysi saada lisätietoa sodan tapahtumista. Mies olisi tahtonut kirjoittaa Camista ja Camin kertomista asioista kirjan.

Cam vaimoineen

Yksi naapurin tuhoutuneista rakennuksista

Maastosta löytyy edelleen singon palasia

  Hoi Anin retki oli kaiken kaikkiaan hyvin antoista. Säät suosivat ja saimme kuulla palan historiaa paikallisen kertomana. Löysimme vielä maanantaina rannan, jolla ei ollut meidän lisäksemme kuin muutamia ihmisiä ja nautimme merivedessä polskimisesta, sillä aallotkaan eivät olleet liian suuria vaan keinuttivat mukavasti mukanaan. Tiistaina me viimeiset reissaajat palasimme Huen kotiin junalla sillä junat pohjoiseen kulkivat nyt ihan sujuvasti. Junamatka oli mukava ja maisemat Marble Mountainin rinteiltä hulppeat! Vahinkona allekirjoittanut sai ilmeisesti jostain matkan varrelta jonkinlaisen vatsapöpön, josta olen saanut seuraa nyt kolmena päivänä. Toivottavasti viimeiset päivät eivät kulu kokonaan sairasteluun, sillä lähtö kotiin lähenee uhkaavasti! Nyt odottelemme jännityksellä perjantain Halloween-juhlia, jotka erään Brown Eyes-baarin omistaja on luvannut meille järjestää (: Tiedossa hassua pukeutumista, lepakkokakku, lyhtyjä, Halloween-musaa ja hyvää ruokaa!

 T: J

Tiger Arena ja loppuloman suunnittelua

 Edellisessä kirjoituksessani lupasin kirjoitella enemmän tiikeriareenasta (Ho Quyen), jota kävimme katsomassa tämän viikon maanantaina. Areena sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta hieman maalaismaisemmassa ympäristössä. Otimme aamulla polkupyörät ja polkaisimme kohti tätä Unescon perintökohdetta. Reitti on suoraa tietä, vaikka poikkesimmekin vahingossa sivutielle jolta löytyi kylläkin kivoja maisemia, suuri hautausmaa ja lehmiä (: Kyseessä on siis 1800-luvun alkupuolella rakennettu ympyränmuotoinen kiviareena, jossa keisari ja ylimysperheet huvittelivat katsomalla tiikereiden ja elefanttien taisteluja. Elefantit ja tiikerit taistelivat keskenään gladiaattorityyliin kuolemaan saakka. Perinteisesti vietnamilaisessa kulttuurissa tiikereitä on pidetty pelättyinä petoina, jotka ovat syöneet avuttomia kyläläisiä ja heidän karjaansa. Elefantteja taas on arvostettu jaloina eläiminä, jotka kuvastivat omistajaperheidensä vaurautta ja elinvoimaa. Taistelut on siis tavallaan pidetty "hyvisten ja pahisten" välisinä kamppailuina. Koska elefantteja arvostettiin enemmän kuin tiikereitä, norsut saivatkin yleensä taisteluissa epäreilun etulyöntiaseman. Tiikereiltä poistettiin kynsiä ja viilattiin hampaita tylsemmiksi, jotta elefantit lähestulkoon aina voittivat ottelut. Tiikereiden ketterä liikkuminen toi showhun vain lisää näyttävyyttä eikä eläinparoilla ollut juurikaan mahdollisuutta voittaa.

 Taisteluesityksiä järjestettiin yleensä kerran vuodessa ja viimeinen pidettiin vuonna 1904. Tämän jälkeen areenalla kuitenkin pidettiin vielä elefanttinäytöksiä vuoteen 1945 asti.

Areenan sisäänkäyntiportti

Sotilaiden ja alempiarvoisten katsojien portaat katsomoon

Muurin aukoista tiikerit saapuivat estradille pienistä kopeistaan

Koppien seinillä on nähtävissä tiikereiden raapimajälkiä

  Parinsadan metrin päässä areenasta on alue, jossa kuninkaallisten sotanorsuja palvottiin ja haudattiin. Long Chau-temppelin paikallinen nimitys on Dien Voi Re eli Itkevien elefanttien palatsi. Arvokkaat eläimet pääsivät omaan hautapaikkaansa heitettyään henkensä (yleensä muutoin kuin tiikeritaisteluissa).

Itkevien elefanttien palatsin vastapäätä oli nätti pikku lampi

Long Chaun pääportti (oviaukot on muuten suunniteltu n.150 cm pitkille)

Norsupatsas

  Kulttuurikohteita ja nähtävyyksiä olisi Huessa vielä vaikka muille jakaa, esimerkiksi keidenkään keisarien hautoja emme ole nähneet. Allekirjoittaneella poikaystävineen alkaa vaan aika käydä jo suhteellisen vähiin ja nyt täytyykin jo suunnitella mitä haluamme loppuajallamme tehdä. Tänään torstaina kävimme ostamassa seitsemälle hengelle bussiliput Hoi Aniin, jossa olemme viikonlopun yli. Ajatuksena on ehtiä tutustumaan siihenkin kaupunkiin edes hieman. Jälleen kerran aioimme lähteä matkaan junalla, mutta Vietnamiin kauneimman junareitin näkeminen ei vaan tahdo nyt meille onnistua. Junia pitäisi kulkea Huen/Da Nangin/Hoi Anin välillä kuusi päivittäin, mutta näistä vain yksi - Huesta klo 5.25 lähtevä - kulkee huomenna. Todennäköisesti junaliikenteen katkeamisen syynä ovat edelleenkin pohjoisessa virtaavat tulvat. Köröttelemme siis taas reilun neljän tunnin ja 120 kilometrin matkan lämpöisessä bussissa huomenaamulla klo 8... (: Seuraavan kerran todennäköisesti kuulette Vietnamin uutisia siis ensi viikolla, kunhan koko konkkaronkka on selvinnyt takaisin "kotikaupunkiin". Lopuksi muutama kuva tiikeriareenan reitin varrelta.

 T: J